Vaikka aikaa viimeisestä kirjoituksestani ei ole kulunut kuin vähän päälle kuukausi, on tässä ajassa tapahtunut vaikka ja mitä! Viimeksi kerroin, että olisi enää kolme päivää siihen, kun rasituskieltoni loppuu. Toisin kävi, sillä lääkärini soitti ja kertoi antaneensa 4. viikon röntgenkuvani eteen päin radiologille, joka vahvisti sen, että entisessä murtumalinjassa kulkee nyt verisuonikanava. Tämä tarkoitti sitä, että minulla oli lupa taas hiihtää! Kuulin jalan paranemisesta siis tiistaina. Lääkäri antoi sille viikolle kolme hiihtokertaa, jonka jälkeen hiihtää sai vaikka joka päivä. Juoksun aloitin siitä viikon päästä ja loikat ja hypyt kahden viikon päästä.
Ensimmäinen hiihtolenkki oli kyllä nautintoa. Hymy ei tainnut sillä viikolla hiihtämässä hirveästi hyytyä. Tuon viikon viikonloppuna isä tuli kyläilemään tänne Vuokattiin. Kävimme pari kertaa ensilumenladulla hiihtelemässä rauhallista hiihtoa. Kuten kaikilla alussa, sykkeet olivat näiden parin ensimmäisen viikon aikana todella korkeat ennen kuin kroppa taas tottui hiihtoon ja ylipäätään kunnon pk-harjoitteluun.
Paranemisesta parin viikon päästä alkoi täällä Vuokatissa vuoden viimeinen Habita-leiri. Siellä tehdyt nopeusharjoitus ja sprintti-harjoitus eivät tuntuneet hyvältä, kuten jo arvasin. Jalat eivät tuntuneet menevän niin kuin niiden olisi halunnut ja videolta katsottuna hiihto oli hidastempoista ja jalkakulma liian suora. Sprintissä pakkasta oli ihan mukavasti, joka oli kunnon shokki keuhkoille. Leiristä jäi kuitenkin positiivinen mieli ja monta hyvää treenituntia tuli kerättyä.
Seuraavana päivänä Habitan loppumisesta lähdimme seuran porukalla Pikku-Syöttelle leireilemään. Leirillä tuli paljon hyvää rauhallista hiihtoa ja kaipaamiani tekniikkavinkkejä, vaikkakin monena päivänä pakkanen oli vähän turhan kova. Seuran porukalla leireily on kyllä mukavaa, kun on tuttu porukka ja hyvä ryhmähenki aina mukana!
Aloimme viime viikolla fysioterapeutin kanssa miettimään myös uuden loukkantumisen välttämistä. Hankin itselleni kahdet Foot Balance Medical -pohjalliset; yhdet monoihin ja toiset juoksuun. Näillä pyritään ehkäisemään virheasennostani aiheutuvaa rasittumista jalalle. Sain mukaan myös kuntoutusohjelman, jolla vahvistan nilkan liikkuvuutta ja kuntoa. Tässä vaiheessa haluan hoitaa oireiden lisäksi myös itse ongelman kuntoon ja näiden avulla se onnistuu parhaiten.
Myös ensimmäinen kisaviikonloppu on nyt takana. Hiihdin eilen ensimmäisen kisan tälle kaudelle Ristijärvellä Härkösten hiihdoissa. Suoritus meni reilusti yläkanttiin odotetusta. Pysyin pystyssä, hiihto maistui ja sykkeistä päätellen pystyin pitämään itseni koko kisan ajan melko ahtaalla. Koko päivästä jäi hyvä mieli. Sijoituksiin ei tarvinnut hirveästi paneutua, sillä päätin jo aikaisemmin, että lähden tämän kauden kisoihin ensisijaisesti hakemaan sitä nautintoa, mitä kisoista saan.
Tämän päivän kisa meni, jos mahdollista, niin vielä paremmin kuin eilinen. Hiihto tuntui paljon paremmalta kuin edeltävän päivän hiihto ja vireys ja yrityskin olivat aivan eri luokkaa. Isänkin mukaan hiihto näytti terävemmältä eiliseen laiskannäköiseen hiihtoon verrattuna. Tunsin itsekin, että jalka liikkui paljon kevyemmin. Tämän päivän hiihtoon mahtui myös harmittava kaatuminen, mutta sitäkin hiihdossa sattuu.
Nyt sunnuntaista on enää kolme päivää siihen, kun joululoma alkaa. Joululoman suunnitelmissa olisi rauhallista kotona oloa, kavereiden näkemistä, mökkeilyä ja parin kilpailun hiihtäminen. Joulu on ehdottomasti suosikkiaikaani vuodesta ja aion nauttia tästä joulusta ihan täysin siemauksin.
Tähän loppuun pahoittelen vielä kuvien huonoa laatua. Kuvat on otettu äidin ja isä kännyköillä, joten laatu ja tarkkuus eivät ole parhaimmasta päästä.
Ihanaa joulun odotusta ja mukavaa lomaa kaikille!
Ella
